Poro kateissa

Musiikkisatu Saamelaisten kansallispäivälle. Välineet, tampuriini, puukapulat ja noitarumpu (noitarumpu valmisteltiin edellispäivänä, tehtiin laatikostosta ja leivinpaperista, lapset koristelivat sen eri symbolein).

 

Olipa kerran poika nimeltä Ahkejuoksa. Hän kantoi päässään värikästä lakkia, joka oli puettu väreihin sininen, punainen ja valkoinen. Koristeena oli myös keltainen. Lakissa oli erilaisia kuvioita ja komeaksi tätä näkyä saattoi kuvata. Lakkia kutsuttiin neljän tuulen lakiksi. Ahkejuoksa asui Lapissa, Utsjoen tietämillä. Hän oli vielä nuori pojan kolttiainen, mutta olipa hänelläkin jo yksi poro, nimeltään Vihtta. Vihtta tarkoittaa numeroa viisi ja Ahkejuoksan poro oli saanut nimen Vihtta, koska tällä oli sarvessaan viisi eri sakaraa.

Nyt Ahkejuoksan poro oli kuitenkin kateissa. Eikä Ahkejuoksalla ollut pienen pientäkään tietoa, mistä hän voisi poronsa löytää. Ahkejuoksa meni pihalle ja huusi Vihttaa, mutta Vihttaa ei näkynyt. Ahkejuoksa otti kilikellon taskustaan ja yritti kutsua Ahkejuoksaa sillä.

Kellon kilinää (tampuriini)

Vihttaa ei näkynyt. Ahkejuoksa ei tiennyt mistä lähtisi etsimään rakasta poroaan, joten hän päätti lähteä shamaanin luokse pyytämään apua. Shamaanit pystyvät noitarumpunsa avulla ennustamaan ja näkemään tulevia. Ehkä shamaani pystyisi auttamaan Ahkejuoksaa ja kertoa missä Vihtta mahtaisi mennä. Ahkejuoksa lähti juoksemaan kohti shamaanin kotiluolaa.

Juoksua (puukapulat)

Ahkejuoksa pysähtyi suuren kallioseinämän juurelle. Kallioseinämän edessä oli yksi yksinäinen kivi. Ahkejuoksa tiesi, että tämän kiven takana on shamaanin koti. Hän koputti kolme kertaa suuren kiven kylkeen.

Koputus (puukapulat)

Kivi siirtyi ja Ahkejuoksa kaatui taaksepäin. Kello kilisi nuoren saamelaispojan taskussa, kun hän pyllähti istualleen.

Kellon kilinää (tampuriini)

Saamelainen noitatohtori, tulevan ennustaja, tautien parantaja, kurkisti ulos luolan suuaukosta. Hänellä oli hassu lakki päässä ja korppi olallaan. Kädessään hänellä oli suuri rumpu, joka oli koristeltu erilaisilla hassuilla kuvioilla. Ahkejuoksa tiesi, että shamaanin kädessä oleva vekotin oli noitarumpu. Ahkejuoksa kertoi shamaanille ongelmansa ja suuri shamaani pyysi pojan sisälle luolaansa. Hän otti itselleen toisen rummun, joka oli paljon pienempi, kuin rumpu joka hänellä oli ollut kädessään. Myös kuviot rummussa olivat erilaisia. Tässä kaikki kuviot esittivät erilaisia poroja. Shamaani alkoi lyödä rumpua ja ennustaa.

Noitarumpu

Shamaani puhui erilaisilla kielillä. Kielillä, joita Ahkejuoksa ei ymmärtänyt. Shamaani puhui erilaisille saamelaisille jumalille ja pyysi heiltä apua Vihttan löytämiseksi. Shamaani löi vielä neljä kertaa rumpuun.

Noitarumpu

Vihtta on juossut etelään jäkälän perässä. Ota tämä rumpu mukaan ja kolmen matkustus päivän jälkeen soita rumpua viisi kertaa, niin näet missä Vihtta on menossa. Shamaani kertoi. Ahkejuoksa sanoi Giitu, eli kiitos, shamaanille ja lähti juoksemaan setänsä luokse.

Juoksua (puukapulat)

Ahkejuoksa ajatteli, että pisimmälle etelää hän pääsisi setänsä lentokoneella. Hänen setänsä oli nimittäin lentäjä. Hän juoksi setänsä tallille, jossa lentokone sijaitsi. Hän selitti kiivaana, että hänen pitää matkustaa kolme päivää etelää, jotta Vihtta löytyisi, shamaani oli näin sanonut. Setä ymmärsi, koska porot olivat arvokkaita ja tärkeitä saamelaisille. He kömpivät yhdessä lentokoneen kyytiin ja lähtivät matkaan. Kello kilisi Ahkejuoksan taskussa, kun poika nousi lentokoneeseen.

Kellon kilinää (tampuriini)

Ahkejuoksa matkusti ja maisema vaihtui alla. Kolme päivää oli kulunut ja Ahkejuoksa matkustanut pilvien yläpuolella. Hän ei tiennyt mihin oli saapunut, koska kolme päivää hän oli syönyt eväitä lentokoneessa ja katsonut pilvien yläreunaa. Nyt oli aika laskeutua ja kutsua Vihttaa. Ahkejuoksa ja hänen setänsä laskeutuivat ja aina kun he tulivat alemmas, lämpötila nousi nousemistaan. Pian Ahkejuoksa ja hänen setänsä alkoivat hikoilla ja heidän neljän tuulen lakkinsa olivat jo aivan märät hiestä, kun he pääsivät maan kamaralle. Erikoiseen paikkaan se Vihtta on lähtenyt jäkälää syömään, ajatteli Ahkejuoksa. Lämpötila oli korkeampi kuin Suomessa koskaan kesällä ja ympärilläkin oli outoja otuksia, joita Ahkejuoksa ei ollut koskaan ennen nähnyt. Yhdellä otuksella oli valtavan pitkä kaula, kissoillakin oli ihmeellinen harja pään ympärillä ja joku jättimäinen otus kantoi valtavaa kärsää ja korvatkin olivat kuin mitkäkin tuulettimet. Kolme päivää on kuitenkin matkustettu ja nyt on aika kutsua Vihttaa. Ahkejuoksa otti kellon taskustaan ja kilisytti sitä.

Kellon kilinää (tampuriini)

Vihttaa ei näkynyt, mutta ympärillä oleva pitkäkaulainen otus lähti juoksemaan karkuun hullun lailla. Ahkejuoksa mietti, että tuollainen otus olisikin kätevä ratsu. Sen pään päällä olisi hyvä tähystellä näkyykö poroa, mutta nyt se on jo liian kaukana. Aika yrittää etsiä rakasta poroa noitarummun avulla. Montako kertaa minun pitikään rumpua lyödä? Mietti Ahkejuoksa.

Noitarumpu (5 kertaa)

Ahkejuoksa löi rumpua ja rummussa olevat kuviot alkoivat liikkua. Poron kuviot näyttivät, että hänen pitää matkustaa kaksi päivää, jotta hän löytäisi rakkaan poronsa. Ahkejuoksa juoksi takaisin lentokoneeseen ja lähti matkaan.

Juoksua (puukapulat)

Ahkejuoksa oli iloinen, että pääsi kuumuutta karkuun. He nousivat setänsä kanssa taas pilvien yläpuolelle ja kun he olivat matkustaneet kaksi päivää, he laskeutuivat. Nyt he saapuivatkin kylmälle alueelle. Ahkejuoksa nousi koneesta ja ihmetteli, että kylläpä Vihtta on matkustanut outoon paikkaan. Täällä on hirvittävän kylmä ja hyvin outoja lintuja, jotka ovat pukeutuneita frakkiin. No, Ahkejuoksa otti taskustaan kellon ja alkoi kutsua rakasta poroaan

Kellon kilinää (tampuriini)

Kellon kilinä sai frakkipukuiset linnut pakenemaan. Ne laskivat mahallaan kauas lumikinosten taakse. Ahkejuoksa ihmetteli otusten toimintaa. Vihttaa ei kuitenkaan näkynyt, joten Ahkejuoksa otti esiin noitarummun ja löi sitä viisi kertaa selvittääkseen missä Vihtta tällä kertaa olisi. Poron kuviot lähtivät jälleen liikkeelle rummun kalvossa ja näyttivät Ahkejuoksalle, että hänen pitäisi matkustaa viisi päivää löytääkseen rakas poronsa. Ahkejuoksa juoksi setänsä kanssa lentokoneeseen ja mietti samalla, että on se melkoinen poro, kun näin matkustaa.

Juoksua (puukapulat)

Ahkejuoksan setä käynnisti lentokoneensa ja he matkustivat viisi päivää ja laskeutuessaan he huomasivat, että he ovat ihan lähellä omaa kotiaan Utsjoessa. Tästä ei ole kuin kolmen tunnin automatka tai kolmen päivän kävelymatka kotia. Ahkejuoksa ymmärsi, ettei shamaani ehkä ymmärtänyt, että poika matkustaisi nykyisillä hienoilla kulkuvälineillä. Ahkejuoksa nousi koneesta ja tällä kertaa hän löi ensin noitarumpua.

Noitarumpu

Noitarummun kuviot lähtivät liikkeelle ja siihen tuli uusia kuvio. Kuvio muodostui ja siihen tuli kellon kuva. Ahkejuoksa otti kellon toisesta taskustaan ja alkoi vimmatusti soittaan sitä.

Kellon kilinää (tampuriini)

Kun Ahkejuoksa oli aikansa soittanut kelloa, juoksi metsän siimeksestä tutun näköinen poro, suu täynnä jäkälää. Ahkejuoksa riensi halaamaan tutun näköistä poroa, jolla oli viisi sakaraa molemmissa sarvissa. Vihtta Ahkejuoksa vielä huudahti, nyt menemme kotia. Ahkejuoksa hyppäsi rakkaan poron selkäänsä ja he yhdessä matkustivat takaisin heidän kotiinsa pieneen kylään Utsjoelle.

Sen pituinen se.

kirjoittanut S.Ranta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: